Mikä ryhmämuotoiseen psykoterapiaan tulemisessa voi mietityttää?

Mikä ryhmään tulemisessa voi mietityttää?

Olen huomannut, että ryhmämuotoiseen psykoterapiaan tuleminen sekä kiinnostaa että kauhistuttaa ihmisiä. Pohdin neljää ryhmään liittyvää piirrettä, jotka saattavat askarruttaa ryhmään osallistujia.

· Ryhmän ennustamattomuus ja hallitsemattomuus mietityttää

Ryhmässä työskennellään vapaasti soljuvan keskustelun avulla, joka mahdollistaa, että puhutaan oikeasti ryhmäläisille merkityksellisestä, jolloin vielä itseltä tiedostamaton ja piilossa oleva saadaan nostettua tietoisuuden ja työskentelyn piiriin ryhmää apuna käyttäen. Ryhmäanalyyttisessa psykoterapiaryhmässä huomiota suunnataan erilaisten mielen ja kehon antamien merkkien tai toimimattoman vuorovaikutuksen taustalla oleviin kehityksellisiin tekijöihin elämänhistoriassa sekä erilaisiin elämänkokemuksiin ja niihin liittyviin merkityksiin.

Alussa tällainen työskentelytapa voi tuntua erilaiselta ja jännittävältäkin. Ryhmän psykoterapeutti ohjaa ja auttaa ryhmää työskentelyssä. Pidän kovasti kuuluisan psykoanalyytikon Donald Winnicottin ilmaisusta "äidin syli on lämmin ja pehmeä ja siinä on selkäranka". Minut tämä vie ryhmän ohjaajana olemisen tilaan, jossa olen osa ryhmää, vahvasti läsnä olevana, välillä enemmän kuuntelemisen tilassa antaen ryhmässä esiin nousevan resonoida mielessäni ja kehossani. Tarvittaessa, kun aistin ryhmän tarvitsevan aktiivisempaa otetta ja ohjausta, aktivoidun. Näin ollen en "sörki, sekaannu ja tunkeudu joka asiaan", mutta olen tarvittaessa saatavilla, ohjaan ja autan yksilöitä ryhmässä ja koko ryhmää tärkeässä työskentelyssään.

Selkärankana ryhmän toimintaa määrittelee aina tietyt tarkasti sovitut ja kiinnipidettävät rajat: Ryhmällä on oma aikansa ja paikkansa, aloitus- ja lopetusajoista pidetään kiinni. Ryhmäläiset eivät tapaa eivätkä ole yhteydessä toisiinsa ryhmän ulkopuolella. Ryhmässä sovitaan ja allekirjoitetaan vaitiolovelvollisuudesta, joka jatkuu myös ryhmän päätyttyä. Kukaan ei puhu itselleen tärkeästä ja herkästä kuin turvasta ja luottamuksesta käsin. Yhdessä sovitut käytänteet ja sopimukset ennakoimattomuuden ja hallitsemattomuuden ympärillä luovat ennakoitavuutta ja turvaa.

Ryhmämuotoinen psykoterapia opettaa myös tilan ottamista ja tilan antamista vuorovaikutussuhteissa. Harvat arkielämän kohtaamiset ihmisten välilläkään noudattavat tiettyä ennalta sovittua kaavaa, vaan vuorovaikutus muovautuu tässä ja nyt. Ryhmä opettaa ja mallintaa kuuntelemista ja asioiden sanoittamista, sekä laajemminkin elämässä tärkeää antamisen ja vastaanottamisen taitoa.

· Miten mennä ryhmään ja tulla näkyväksi ventovieraiden ihmisten kanssa?

Ryhmäanalyyttinen ryhmä muodostetaan tarkoituksella toisilleen tuntemattomista ihmisistä. Silloin ryhmässä ihminen ja ihmisten väliset suhteet eivät muotoudu muun elämän areenoiden roolien mukaan (esim. työkaverit, naapurit, tuttavat). Mikäli ryhmässä tulisi esille, että paikalla on kaksi toisilleen ennestään tuttua ihmistä, yhdessä keskustellaan, mistä tunnetaan, miten vaikuttaa. Mikäli todetaan sellaista tuttuutta, joka on liian tuttua, se kumpi on haastateltu ryhmään viimeisempänä, ohjataan toiseen ryhmään tai muun sopivaksi katsotun palvelun ääreen, tai hän jää odottamaan seuraavan ryhmän alkamista.

Riittävä tuntemattomuus tuo suojaa, ja antaa tilaa valita, mitä ja miten haluaa itsestään ryhmässä kertoa. On tärkeää, että jokainen saa itse määritellä sopivaksi katsomansa rajat kertomisen ja jakamisen suhteen. Kun sanoittaa asioita itsestään ja elämästään käsin, tuottaa asioita itsensä ulkopuolelle, ja ne voivat tulla uudella tavalla nähdyiksi ja jäsennetyiksi. Samalla voi tulla tarjonneeksi lahjan muille ryhmäläisille, ikään kuin peilin, josta käsin toisetkin voivat tavoittaa jotakin uutta itsestään tai elämästä yleensä. Ryhmässä on tila ja lupa myös kuuntelulle, itsensä kuulostelulle omassa sisäisessä kokemusmaailmassa, joka jää vain itselle. Puhumisen pakkoa ei ole.

Ryhmään tuleminen on rohkea teko. Ryhmään on tervetullut, vaikka jännittäisi, tuntisi epävarmuutta, tai vaikka ryhmä epäilyttäisi!

· Voivatko ryhmän jäsenet todella auttaa toisiaan?

Yksi pohdinnan aihe ryhmäpsykoterapiaan liittyen saattaa olla, että "voiko sokea taluttaa sokeaa", eli miten ryhmässä eletään sen kanssa, että roolit ja kokemus tuen saamisesta ja tuen antamisesta vaihtelevat. Ollaan yhteisen ihmisyyden ja syvästi inhimillisen äärellä.

Ryhmäläisillä on aina runsaasti monenlaista elämänkokemusta, ja sanoittamalla tunteita, näkemyksiä ja kokemuksia ryhmäläiset tarjoavat toisilleen monenlaisia peilejä, joista voi nähdä myös itsensä entistä selvemmin. Ryhmäläiset alkavat tunnistamaan samankaltaisuutta, joka auttaa liittymään yhteen. Tätä sanotaan ryhmän koheesioksi, eräänlaiseksi ryhmän liimaksi. Ryhmäläiset alkavat myös näkemään keskinäisiä eroavaisuuksia: "Näen ja kuulen kokemuksesi. Minun näkemykseni ja kokemukseni asiasta on tämä…". Tällöin puhutaan ryhmän koherenssista, jossa on tilaa keskenään erilaisillekin kokemuksille ja sille, että jokainen saa olla ryhmässä sellainen kuin on. Ryhmäanalyyttisen psykoterapian yksi keskeinen tavoite onkin vahvistaa kykyä liittyä toisiin ja tulla omaksi itseksi.

· Mitä jos ryhmässä tulee riitaa?

Kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on aina lähtökohtaisesti olemassa jännitettä. Välillä olemme siitä enemmän, välillä vähemmän tietoisia. Toisinaan jännite on voimakkaampi, toisinaan lievempi, lähes huomaamaton. Arkielämässä helposti sivuutamme konfliktit, tai jäämme murehtimaan ja tulkitsemaan niitä omassa mielessämme. Merkittäviäkin ihmisten välisiä konflikteja voidaan sivuuttaa, painaa alas, jolloin tärkeät asiat jäävät selvittämättä ja ratkaisematta.

Angela Molnos (1986) on osuvasti sanoittanut: "Kiukku, joka tuhoaa, ja kiukku joka parantaa". Kun kiukku ja aggressio osoitetaan sijaiskohteelle, siitä tulee herkästi tuhoavaa. Jo Aristoteles on aikoinaan päätynyt samaan:

"Kuka tahansa voi tulla kiukkuiseksi, se on helppoa. Mutta olla kiukkuinen oikealle henkilölle, sopivan verran, oikealla hetkellä, oikeasta syystä ja tarkoituksesta, oikealla tavalla. Se ei ole jokaisen hallinnassa, eikä se ole helppoa."

Ryhmään tullaan viikko toisensa jälkeen kasvokkain. On tavallista, jopa suotavaa, että ryhmäläiset alkavat heijastamaan toisiinsa kokemuksia elämänsä erilaisista ihmissuhteista. Ne voivat olla tästä hetkestä tai menneisyydestä peräisin. Ryhmä tarjoaa turvallisesti ohjatun paikan tunnistaa, tutkia ja uudelleen jäsentää oman elämän jännitteisiä, kimurantteja ja kesken jääneitä ihmissuhteita. Ryhmässä on mahdollista tutkia miten ne ovat vaikuttaneet itseen, toiseen, vuorovaikutuksessa olemiseen. Erottamalla vähitellen nykyisyys ja menneisyys toisistaan mahdollistuu vapautuminen ylimääräisestä ihmissuhde- ja vuorovaikutuskuorman painolastista. Silloin voi avautua uudenlaisia näkymiä ja tapoja olla sekä itsensä että toisten kanssa. Tällainen työskentely ryhmän ja ryhmän psykoterapeutin avulla voi olla syvästi puhdistavaa ja eheyttävää.